Uskomme uskovien kasteen siunaukseen. Vesi ei meitä pelasta, mutta kaste on hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta. Tottelemalla Sanaa me säilytämme hyvän omantunnon. Jeesus antoi esimerkin kasteelle mennessään ja sanoi, että näin tulee täyttää kaikki vanhurskaus.

Opetuslapset ymmärsivät Jeesuksen sanat oikein, kun kastoivat vain uskoon tulleita Jeesuksen seuraajia. Sen tähden me emme kasta lapsia. Kasteen merkitys jo kertoo, keitä on kastettava. Se on vanhan elämän ja vanhan ihmisen hauta. Tämän meille selvästi kertoo Paavali kirjeessään Room. 6:3.-8. Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme hänen kuolemaansa kastetut? Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niin kuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman. Sillä jos olemme hänen kanssaan yhteenkasvaneina yhtäläisessä kuolemassa, niin olemme samoin myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa, kun tiedämme sen, että meidän vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu, että synnin ruumis kukistettaisiin, niin ettemme enää syntiä palvelisi; sillä joka on kuollut, se on vanhurskautunut pois synnistä. Mutta jos olemme kuolleet Kristuksen kanssa, niin me uskomme saavamme myös elää hänen kanssaan,
1. Piet. 3: 21 Tämän vertauskuvan mukaan vesi nyt teidätkin pelastaa, kasteena - joka ei ole lihan saastan poistamista, vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta - Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta.